Suomen ihanin kesäkaupunki

Hei taas lukijani. Tällä kertaa kirjoitan omasta mielestäni Suomen ihanimmasta kesäkaupungista.

Fiilistelin lisääntyneen auringon paisteen seurauksena tulevaa kesää soittamalla kesäisiä kappaleita ja selailemalla kesän festari tarjontaa. Aurinko inspiroi minua miettimään Suomen ihaninta ja kauneinta kesäkaupunkia. Tässä kohtaa sanon, että tämä on vain minun mielipiteeni ja esimerkiksi jonkun mielestä kaunein kesäkaupunki Suomessa voi olla Porvoo. Mennäänpä itse asiaan nyt.

Kesäkaupungeista parhain

Mielestäni ihanin ja kaunein kesäkaupunki tai pikemminkin kesäkunta on Puumala, joka sijaitsee Etelä – Savossa Saimaan pohjoispuolella. Perusteluksi sanon, että Puumalan kaunis saaristomaisema ja kesän aurinkoisina päivinä Saimaa välkehtii kauniisti. Kirkonkylä tuntuu seesteiseltä ja veneet lipuvat Saimaan sileällä pinnalla.

Talvisin Puumala ei ole erityisen viehättävä paikka, mutta kesäisin kunta pääsee oikeuksiinsa ja heidän slouganinsa onkin Saimaan kaunein kunta. Mielestäni slougani on täysin oikeassa, mutta lisäisin myös, että Puumala on myös ihanin kesäkaupunki. Puumalassa tulee vietetty kesäisin paljon aikaa kesämökillä. Pidän siitä, että se on pieni kunta ja ihmisiä on vähän, en ole erityisemmin ikinä pitänyt suurista betoni kaupungeista, kuten Helsinki tai Tampere.

Tie Puumalaan

Kesäisin Puumalaan pääsee vesiteitse Saimaa risteilyn kautta, joka lähtee Lappeenrannasta tai omalla veneellä. Autolla pääsee Puumalaan kaunista, vehreää tietä pitkin, joka on osittain vihreän kullan kulttuuritietä. Talvisin Puumalaan pääsee vain autolla. Kesäisin on tullut nähtyä motoristeja paljon, saa nähdä onko ensi kesänä kiitos korkeiden polttoainekustannusten.

Hirveästi en tiedä, mitä Puumalassa tapahtuu talvikautena, mutta kesäisin kuntaan saapuu mökkiläisiä ja turisteja, joista kunta saa varmasti tuloja. Sen enempää ottamatta kantaa tuohon polttoaineen korkeaan hintaan tulee kotimaan matkailu kuolemaan, jos ihmiset eivät kykene matkaamaan ellet omista sähkövatkainta (sähköauto). Sekin onko kellään varaa sähköautoon on toinen asia ja vielä sähkövatkaimella ajo on rikkaiden hommaa.

Nähtävyyksiä

Tähän loppuun voisin mainita muutaman nähtävyyden Puumalasta. Ensimmäisenä mainitsen Sahalahden, jossa on pientä majoitustoimintaa ja ravintola noin 15 km Puumalasta Mikkeliin päin. Olen siellä kerran käynyt ja pidin, oikein viehättävä paikka. Puumalan keskustasta voi pongata myös kyltin, joka ohjaa bunkkerille, siellä en ole käynyt, mutta jos on sotahistoriasta kiinnostunut suosittelen käymään. Viimeisenä mainitsen Pistohiekan, joka on karavaanareiden suosimapaikka. Pistohiekalta löytyy myös tanssilava, jossa järjestetään kesän mittaan tapahtumia, tosin korona vuosien takia ollut vähemmällä käytöllä. Pistohiekalla on kaunis hiekkaranta, joka sopii myös pienille lapsille.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Puumalaan.

Kirjoittamisen ihanuus

Hei lukijani ja pahoitteluni, että viime viikon blogipostaus jäi. Syy viime viikon blogipostauksen pois jääntiin on, että minulla oli kuluneella viikolla tentti ja valmistauduin siihen. Tämän viikon blogipostauksessa kirjoitan ajatuksiani kirjoittamisen ihanuudesta, kuten otsikostakin voi päätellä. Siirtykäämme siis itse postauksen aiheeseen.

Ensimmäisiä kokemuksia minulla kirjoittamisesta ala – asteelta, jolloin kirjoitettiin tarinoita erilliseen vihkoon. Inhosin tuolloin kirjoittamista, sillä se tuntui hyvin työläälle. Opettaja kuitenkin piti minun tarinoistani ja sain hyvää palautetta, joka myöhemmin johti siihen, että aloin pitää kirjoittamisesta. Nykyään tulee kirjoitettu koneelle paljon, esimerkkinä tämä blogi, mutta joka ikisen suunnitelman teen kynän ja paperin avulla, sillä ajattelu onnistuu paremmin niin. Edelleen kuitenkin kirjoitan myös ihan vihkoon tarinoita.

Kirjoittaminen saa minut tuntemaan itseni vapaaksi ja se toimii hyvänä terapia keinona. Olenkin maininnut, että kirjoittaminen on hyvää terapiaa, sillä siihen voi kanavoida ajatuksiaan ja tunteitaan. Vapauden tunne tulee siitä, kun tarinahahmon voi sijoittaa ihan minne vain ja tekemään ihan mitä vain.

Tässä tämän viikon blogipostaus, se on verrattain lyhyt, mutta minulla oli vaikeuksia ajatella asiaa jäätävän päänsäryn takia.

Polttoaine hinnat liian korkealla – hyvinvointi vaakalaudalla

Kirjoitin polttoaineiden hinnoista artikkelissani Kipuraja ylittyi – kallis Suomi. Tämän tekstin on tarkoitus paneutua siihen, kuinka polttoaineiden hinnat ovat vaikuttaneet osaltaan minun elämääni ja toisaalta pohtia asiaa yleisemmin. Lähdetään, vaikka siitä, että näin nuorena ihmisenä haluan liikkua ympäriinsä vapaasti, mutta polttoaine hintojen hypätessä jo yli 2 €, on oma hyvinvointini laskenut. En ole voinut liikkua, kuten ennen, koska joudun miettimään valintojani varallisuuden mukaan. Itse olen stressannut rahatilannetta, sillä polttoaineiden kallistumisen takia hyödykkeiden ja ruokien  hinnat nousevat. Yksinkertaisesti elämästä ei voi enää nauttia, kuten ennen.  Polttoaineen hinnan nousemisen vaikutuksista olenkin kirjoittanut yllä mainitussa artikkelissa. Minun henkilökohtainen mielipide on, että on kohta halvempaa elää valtiontuilla ja seisoa ruokajonossa kuin käydä töissä, sillä kallis yhteiskunta vie kaiken.

Joillakin töissä käynti on riippuvaista auton omistamisesta ja jos polttoainehinnat hipovat pilviä, ei ole järkeä mennä enää töihin, koska käyttörahaa ei jää palkasta kaikkien maksujen ja muun elämiseen menevän kulutuksen jälkeen. Arkadianmäellä voitaisiin miettiä vähän, kun tekevät päätöksiä, sillä julkinen liikenne ei kulje yhtä hyvin koko Suomessa kuin mitä se kulkisi kehä III sisäpuolella. Norsunluutornissa on hyvä ihmetellä, miksi työttömiä tulee lisää kokoajan, sillä syy on osittain heidän, jos ei suoraan niin ainakin välillisesti.

Omasta mielestäni polttoaine hinnat voisivat olla 1 € luokkaa. Polttoaineiden hintojen alentaminen toki olisi pois jostain muusta ja toivottavasti ei kansalaisten hyvinvoinnista. Arkadianmäellä voitaisiin leikata esimerkiksi heidän palkkojaan tuntuvasti, niin tietäisivät, millaista tavallisella kansalaisella on. Arkadianmäellä voitaisiin alkaa harkita samaa kuin Ruotsissa: ”Lompakko vai ilmasto!?” Näin eräässä sosiaalisen median ryhmässä kyseisen jutun.

Muistakaa osallistua mielenosoituksiin 18.2. ja 19.2.

Mieluummin kourallinen hyviä kavereita/-ystäviä kuin miljoona tuttua

Olen aiemmin kirjoittanut ystävien tärkeydestä ja kuinka heistä saa voimaa, nyt ajattelin pureutua aiheeseen syvemmin, sillä itse on tullut huomattua, että omassa elämässä on enemmän tuttuja kuin hyviä kavereita/ – ystäviä. Heti ensin teen selväksi, että minulle itselleni ystävä ja kaveri merkitsevät sanoina ja muutenkin ihan eri asioita. Ystävä on itselle sellainen, johon luottaa huonoina hetkinä, hän ei hylkää oli tilanne mikä vain ja pysyy muutenkin mukana tukena ja turvana. Kaverille taas voi kertoa yleismaallisia asioita, muttei välttämättä kaikkein luottamuksellisimpia asioita. Puhun tekstissä hyvästä ystävästä ja – kaverista, joten tein tämän pesäeron selväksi.

Luottamus

Olen niitä ihmisiä, joka valitsee mieluummin muutaman hyvän ystävän tai hyvän kaverin kuin miljoona tuttua, sillä olen persoonaltani ja kokemuksiltani sellainen, että luottamus ihmisiin ei synny helposti ja se tulee ansaita. Luottamus ystävä- ja kaverisuhteissa on tietenkin tärkeää muutenkin, mutta omalla kohdalla se on yksi kriteereistä ja jota mietin uuden ihmisen tavattuani; ”Voinko luottaa tähän ihmiseen ja mitä siitä seuraa”. Omalla kohdalla luottamus on vaikea saada, mutta se on hyvin helposti menetettävissä. Itseni olen monesti löytänyt tilanteesta, jossa olen luottanut ihmiseen ja tämä surutta käyttää hyväkseen tai käyttäytyy muuten asiattomasti. Aivan liian harvassa on lojaaleja ja oikeita ihmisiä, kuuluu minun mielipiteeni.

Elämässäni on ollut paljon ”kavereita” eli niin sanottuja tuttuja, joiden takia olen palanut loppuun heidän asiattoman käytöksen tai jonkin muun syyn seurauksena. Itse pidän asiattomana käytöksenä sitä, että pyydetään apua johonkin ja kun sitä antaa, ei saa apua vastineeksi, jos sitä itse sattuu tarvitsemaan. Olen myös niitä, jotka puolustavat omia hyviä ystäviä ja – kavereita, sillä en haluaisi minulle tärkeille ihmisille kohtaloa, jonka itse olen kaiketi joutunut kokemaan. Tällainen vaatii tietenkin hyvää ihmisten lukutaitoa, joka karttuu ajan ja kokemusten myötä.

Yleistä pohdintaa

Huomaan helposti, jos elämässäni on toksisia ihmisiä ja saatan antaa heidän olla elämässäni ja seurailla heidän toilailua aikani, jonka jälkeen surutta karsin heidät pois kaverilistaltani. En kuitenkaan ota nokkiini pienistä asioista tai isommistakaan vaan kanssani voi asioista aina keskustella ja yrittää sopia, mutta se toki syö minun luottamustani. Kuten aiemmin sanoin, on minulle tärkeää voida luottaa ihmisiin elämässäni.

Itselläni ei ole kovin laajaa kaveri-/ ystäväpiiriä, sillä koen enemmän stressiä siitä, että kerralla on paljon ihmisiä samassa tilassa ja kaikkien kanssa pitäisi jutella. Enemmän hengailen muutaman ihmisen kanssa kerralla, sillä huomio riittää kaikille tasapuolisesti. Mielestäni on tärkeää pohtia, että onko oma kaveri-/ ystäväpiiri sellainen, missä olisi hyvä olla.

 

Riimien kirjoittaminen

Tässä blogipostauksessa kerron yhdestä luovasta harrastuksestani taas, kuten otsikostakin voi lukea, kerron riimien kirjoittamisesta. Riimien kirjoittaminen on ollut itselle ajatusten purkamiskeino jo yläasteelta asti, sillä koulukiusaamisen takia, oli purettava joskus ajatuksia.

Itselle riimien kirjoittaminen tuo vapauden tunnetta, sillä riimeihin voi sylkäistä ajatuksia, siten kuin ne päässä pyörivät. Olen niitä ihmisiä, joka ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Kätken omiin riimeihini punaisen langan, jonka löydettyään voi löytää päällimmäisen ajatukseni, joka mielessäni pyörii. Toki itse tarvitsen riimien kirjoittamiseen tietynlaisen fiiliksen.

Osa kirjoittamistani riimeistä on hyvinkin rankkoja aiheiltaan ja osa hyvinkin positiivisia. Henkilökohtaisuuksien takia en julkaise riimejäni, mutta voin joskus kirjoittaa omia vinkkejä riimien kirjoittamisen aloittamiseen.

Tämä blogiteksti on lyhyt tällä kertaa, sillä ajan puutteen vuoksi en ehtinyt oikein paneutua aiheeseen enempää. Jossain kohtaa kirjoitan omia vinkkejä riimien kirjoittamisen aloittamiseen ja johon kirjoittelen omia riimin pätkiä tueksi.

Artikkeli kategoriassa

Miten luovuus näkyy minussa?

Hei lukijani, tähän lauantaihin ajattelin kirjoittaa, kuinka luovuus näkyy minussa. Pohtiessani tätä en alkuun meinannut saada aiheeseen liittyen minkäänlaista ajatustani, sillä kysymys; Miten luovuus näkyy minussa?, tuntui aluksi hieman hämmentävälle. Lopulta sain ideasta kiinni ja rustasin luonnosteluvihkooni asioita ja ajatuksia siitä, kuinka luovuus minussa näkyy ja tässä ne nyt tulevat.

Lähdetään liikkeelle, vaikka siitä, että omasta mielestäni olen luova ihminen ja se miten luovuus minussa sitten näkyy, näyttäytyy se milloinkin eritavoin. Luovuuden näkyminen, jossakin ihmisessä on aika laaja käsite, kun sitä alkaa pohtimaan, minussa luovuus näkyy:

  • Piirtämisenä
  • Värittämisenä
  • Käsitöiden tekemisenä
  • Ruoanlaitossa
  • Sanoituksien kirjoittamisessa
  • Ja monessa muussa asiassakin

Saan luovista harrastuksistani piristystä, inspiroitumista, virkistystä. Pohtiakseni lisää, miten luovuus minussa näkyy olisi parempi kysyä ystäviltäni, kuinka he ulkopuolisina näkevät minun luovuuteni. Kuten sanottu kaikkea ei itse huomaa. En kuitenkaan usko, että ystäväni vastaavat näin lauantaina yhteenkään viestiin ennen kuin vasta iltapäivällä, joten joudutte tyytymään minun pohdintaani liittyen otsikon mukaiseen aiheiseen.

Minun luovuus näkyy parhaimmillaan siinä kohtaan, kun luovuuden kukka alkaa kukkimaan, mikä tänä päivänä tapahtuu suhteellisen harvoin. Luovuuden kukan kukkimista mielestäni ei välttämättä tarvita, kun kirjoitan sanoituksia, ainoastaan fiilis riittää, muissa ylläluetelluista luovuuden aiheista tarvitaan fiiliksen lisäksi luovuuden kukkaa.

Jos lukijani teitä kiinnostaa, voisin instagrammin puolelle laittaa blogin seinälle kuvia muutamista piirroksistani tai linkata tämän postauksen ig – julkaisuun taidetilini, josta voitte käydä tutkailemassa piirroksiani.

Artikkeli kategoriassa

Kipurajat ylittyivät – Kallis Suomi

Hei lukijani tässä blogipostauksessa pohdin siitä, kuinka itsellä kipuraja ylittyi autoiluun ja elämiseen liittyvien kustannusten suhteen. Tähän alkuun haluan painottaa, etten puhu pelkästään autoiluun liittyvien kustannusten kipurajasta vaan myös muiden elämisen kannalta välttämättömien kustannusten kipurajasta. Opiskelijana sitä joutuu penniä venyttämään, mutta alkaa olla kohtuutonta, kun joutuu kaiken vapaa-aikansa käyttämään työntekoon, jolloin palautuminen on niin minimaalista, että hyvinvointi kärsii. Voit myös hyppiä alaotsikoittain, jos jokin kipuraja kustannus ei kiinnosta, olen jakanut tekstin selkeyttämiseksi alaotsikoihin.

Sisältövaroitus: Kerron mielipiteeni rankalla kädellä, joten kommentoikaa instagrammiin tai tuohon alas asiallisesti, kiitos!

Autoiluun liittyvät kustannukset

Aloitetaan paljon otsikoissa olleesta aiheesta ja sen kipurajasta. Eilen selatessani facebookia huomasin, että kotikuntani fb- ryhmään oli ilmaantunut kuva paikallisesta Teboilin kylmäaseman hintataulusta, järkytys ja samalla sisäinen suuttumus nousivat, kun E98 maksoi 2,029€, anteeksi tämä on aika monelle jo varmasti kipukynnyksen ylitys.

Kävin sitten mieheni kanssa ajelemassa kotikonnun ympärillä ja bongailemassa eri kylmäasemien, liikenneasemien ja huoltoasemien polttoaineen hintoja, onneksi löytyi muutama hyvä vaihtoehto, jonne ajaa tankkaamaan, koska polttoaine on niissä kohtuullisen hintaista. Ihmettelen suuresti, miksei hallitus poista edes väliaikaisesti polttoainehinnoista veroa, kuten Puola teki. Melkein sama tulo saataisiin polttoaineesta verottomana, jos ihmiset ostaisivat enemmän halpaa polttoainetta.

Iloiseksi yllätyksekseni huomasin autoveroni pudonneen noin 30€, mikä tulee tarpeeseen. Itse, kun en voi autosta luopua, sillä joukkoliikenne on tällä suunnalla ala-arvoista ja kouluun matkaaminen näin ollen pakko hoitaa autolla. Joukkoliikenteellä kotimatkani koulusta kesti (matka 30km) melkein 2h. Joukkoliikenne on myös nousevien kustannusten takia liian kallista.

Ihmettelen miksi päättävät ihmiset Arkadianmäellä haluavat ihmiset köyhiksi kurittamalla kohtuuttomasti autoilijoita. Muokkaisivat ilmastostrategiaansa, jottei sen vaikutukset iske pahiten ihmisiin, jotka elävät alimmassa tuloluokassa eli juuri niihin, jotka pitävät Suomea pystyssä.

Elämiseen liittyvät kustannukset

Sitten voimme keskittyä elämiseen liittyviin kustannuksiin eli ruoanhintaan, sähkönhintaan, hyödykkeiden hintaan ja muihin elämiseen keskittyviin kustannuksiin. Osa hyödykkeiden- ja ruoanhinnoista liittyvät vahvasti nouseviin logistiikkakustannuksiin, joihin liittyvät polttoaineen kohoava hinta esimerkiksi.

Aloitetaan siitä, että alan harkita käymistä ruokajonossa, koska ruoanhinta suosimissani ruokakaupoissa alkaa olla kallista. Itsellä rahaa menee myös ruokakauppareissuilla Alkoon ja muihin alkoholijuomiin, joita naukkailen viikonloppuisin. Rahaa kuluu myös nikotiinituotteisiin, jotka ovat kallistuneet todella paljon ja tällä hetkellä lopettaminen ei ole vaihtoehto. Nikotiinituotteet helpottavat itsellä ahdistusta, joten lopettaminen ei ole vaihtoehto sen takia.

Kävin kaupassa edellisen kerran maanantaina, jolloin yritin tehdä valinnat terveellisyys ja edullisuus edellä, alkoi olla haasteita, sillä se on omalla kohdalla onnistunut ennen helpommin. Omaksi onneksi maaliskuun alussa itsellä alkaa noin puolen vuoden kesäloma, jolloin voi ansaita rahaa tekemällä töitä hieman enemmän.

Sähkönhinta on noussut ja varsinkin sähkönsiirtomaksu oli mielestäni aika kallis. Sähkölaskukin alkoi hipoa jo kipurajaa ja alan harkita sähköyhtiöiden kilpailutusta. Vaikka elämä on kallista tietyllä tavalla olen iloinen, että toistaiseksi olen vielä kykenevä asumaan omillani mieheni kanssa.

Muita ajatuksia

Omat tuloni ovat pienet opintojen takia, sillä olen töissä vain pari kertaa viikossa. Kelan tuet kallistuvaan yhteiskuntaan nähden ovat alkaneet käydä liian pieniksi. Toivon mukaan tulevista mielenosoituksista on hyötyä autoiluun liittyvien kustannuksien osalta, koska vaikutukset myös muihin kustannuksiin ovat positiiviset. Pahimmillaan tämä jatkuva kurittaminen ajaa ihmiset työttömyyteen ja yrityksien konkursseihin.

Tätä menoa hallitus ajaa Suomen niin pahasti lamaan, että on halvempaa elää valtion rahoilla, kun ei ole järkeä tehdä töitä. Enkä mitenkään voi ymmärtää, minkä takia Suomen täytyy leikkiä maailmalle sosiaalitoimistoa, nekin rahat mitkä syydetään ulkomaille voisi käyttää suomalaisten hyväksi ja, jos jotain ylimääräistä jää, voidaan osa niistä syytää ulkomaille ja osa jää valtiolle.

Tervetuloa lama ja terveisiä Arkadianmäelle Irwinin sanoin: ”Terveisiä perseestä poliitikot loiset, joita työllänsä elättävät toiset!”

Olen nainen ”miestenalalla”

Hei lukijani ja pahoitteluni, ettei viime viikonloppuna tullut postausta, vaikka piti. Viime viikonloppuna ei tullut postausta, sillä pääni löi tyhjää, mutta nyt kuitenkin tässä postaus, jonka olisi pitänyt tulla viime viikonloppuna.

Päätin ottaa käsittelyyn aiheen, jossa pohdin ja kerron oman näkemykseni siitä, että olen nainen ”miestenalalla”. Ensinnäkin ei ole minun mielestäni miesten- ja naistentöitä vaan kuka tahansa voi tehdä, millaista työtä haluaa, katsomatta ikään, vakauteen ja tai ennen kaikkea sukupuoleen. Kuten olen maininnut ja pientä kirjoitusta tänne blogin puolellekin tehnyt, opiskelen miesvaltaisella alalla. Aine, jota opiskelen on konetekniikka. Otin aiheen puheeksi, koska olen joutunut puolustelemaan osaltani sitä, miksi valitsin miesvaltaisen alan sen sijaan, että olisin mennyt naisvaltaiselle alalle. Syy tähän on erittäin yksinkertainen, minun on vaikea tutustuu ihmisiin ja eritoten naispuoleisiin.

Selventääkseni syytä, sille miksi olen miesvaltaisella alalla naisvaltaisen sijaan kerron, miksi tutustuminen on hankalaa. Olen joutunut aikoinaan peruskoulussa tyttöjen kiusaamaksi ja näin 6 vuotta peruskoulun loppumisen jälkeen voin kertoa, että olen tutustunut enemmän miespuoleisiin ihmisiin, sillä ymmärrän heitä paremmin ylipäänsä. En ole oikeastaan ikinä ymmärtänyt täysin naisten ajatusmaailmaa, se on monimutkaisempi kuin miehillä, vaikka itse nainen olenkin, kyseenalaistan, joitakin ”naisille kuuluvia piirteitä”. Tutustumisen vaikeuteen vaikuttaa myös se, että olen luonteeltani introvertti ja sulkeutunut ennen kuin pienen tutkailun jälkeen päästän ihmisiä lähelleni.

Se siitä selittämisestä sitten ja jatketaan taas asiaa. Valitsin miesvaltaisen alan eli tässä tapauksessa konetekniikan, koska minua kiinnostaa koneet ja niiden toiminta. Siinä mielessä olen varmaan väärään aikakauteen syntynyt, sillä minua ei kiinnosta, esimerkiksi sähköautot ja niiden toiminta vaan polttomoottoriautot ja koneet sekä niiden toiminta. Valitessani 2. opintovuoteni keväällä suuntautumisvaihtoehtoa, valitsin kunnossapidon ja tuotantotekniikan, sillä koneissa minua kiehtoo eritoten esimerkiksi niiden purkaminen, kasaaminen ja vian etsintä.

Olen aika varma, että opiskelut eivät ole jääneet tähän vaan olen ajatellut opiskella lisää, kunhan olen valmistunut koneinsinööriksi ja viettänyt hetken työelämässä. Olen ajatellut mennä yliopisto puolelle opiskelemaan kauppatieteitä tai sähkötekniikkaa. Voi myös olla, että opiskelut ovat valmistumisen jälkeen siinä ja teen töitä.  Elämää ei voi suunnitella etukäteen.

Tulevaan  työelämään suhtaudun hieman skeptisesti, sillä luultavasti heti valmistumisen jälkeen en tule tekemään koneinsinöörin töitä vaan jatkan nykyistä työtäni pari vuotta ja katson, mihin elämä vie sitten. Työelämässä ehkä eniten odotan hieman rauhallisempia päiviä kuin mitä ne nyt ovat, kun yhdistän työt ja opinnot.

Tässä hieman pohdintaan aiheesta ja hieman sen vierestäkin, tosiaan pahoittelut vielä, etten ole viime viikonloppuna tehnyt blogitekstiä, mutta tässä se nyt tulee.

Pekonikastike

1 sipuli
2,5 dl kuohukerma
4–5 valkosipulinkynttä
1 tl chilimauste
1 tl mustapippuri
1 tl grillausmauste
1–2 pkt pekonia
oman maun mukaan BBQ – kastiketta

 

OHJE

  • Kuori ja pilko sipuli ja laita pannulle pehmenemään. HUOM! Itse en käytä lisättyä rasvaa, joten ohje tulee sen mukaan. Sipuli ovat hyviä, kun niihin on tullut ruskea paisto pinta. Sipulien ollessa viittä vaille pehmenneet on aika lisätä pekonit. Itse käytän valmiiksi leikattuja pekonipaloja, mutta myös pekoniviipaleet ja niiden pilkkominen itse ajavat saman asian.
  • Paista pekonia, kunnes se on muuttunut omaan makuun sopivaksi, muttei kuitenkaan täysin paistuneeksi.
  • Lisää kerma ja pienennä samalla levy täydeltä teholta 2:lle tai 3:lle.
  • Lisää kerman sekaan oman maun mukaan BBQ – kastiketta ja mausteet. Muista sekoittaa!
  • Anna kastikkeen kiehahtaa ja purista valkosipulinkynnet kastikkeeseen ja sekoita.
  • Valmista! Tarjoile kastike esimerkiksi riisin tai spagetin kera.

Hyvää uutta vuotta ja kuulumisia!

Hei lukijani!

Vuosi on vaihtunut ja toivottavasti tästä vuodesta tulisi edellistä vuotta parempi, esimerkiksi vallitsevan pandemian suhteen. Toivoisin itse, että pääsisi jatkamaan pian normaalia elämää, mitä se oli ennen pandemiaa, toistaiseksi sellaista aikaa ei näy olevan tulossa. Hypätäänpä seuraavaksi omiin kuulumisiini ja mitä kaikkea pienen lomani aikana olen kehitellyt:

Kuten blogin instagram storyssa ilmaisinkin pidin pientä joululomaa blogin kirjoittamisesta; koulu kiireiden, joulukiireiden ja palkkatöiden takia. Kehittelin tämän miniloman aikana uusia ideoita blogini suhteen. Kevät lukukausi omalta osalta näyttää helpolle, joten minulla on aikaa enemmän panostaa blogiin koulun ja palkkatöiden ohella.

Yritän myös kehitellä blogitarinoita enemmän ja kirjoitan tietenkin edellisen loppuun kunhan ideoin siihen kunnollisen lopetuksen. Luvassa myös reseptejä ja paljon muuta. Toiveita saa laittaa aiheista blogin instagrammin direen. Kiinnostaisiko teitä lukea mitä kaikkea sain joululahjaksi?

Hyvää uutta vuotta lukijani!