Hei lukijani ja pahoitteluni, ettei viime viikonloppuna tullut postausta, vaikka piti. Viime viikonloppuna ei tullut postausta, sillä pääni löi tyhjää, mutta nyt kuitenkin tässä postaus, jonka olisi pitänyt tulla viime viikonloppuna.
Päätin ottaa käsittelyyn aiheen, jossa pohdin ja kerron oman näkemykseni siitä, että olen nainen ”miestenalalla”. Ensinnäkin ei ole minun mielestäni miesten- ja naistentöitä vaan kuka tahansa voi tehdä, millaista työtä haluaa, katsomatta ikään, vakauteen ja tai ennen kaikkea sukupuoleen. Kuten olen maininnut ja pientä kirjoitusta tänne blogin puolellekin tehnyt, opiskelen miesvaltaisella alalla. Aine, jota opiskelen on konetekniikka. Otin aiheen puheeksi, koska olen joutunut puolustelemaan osaltani sitä, miksi valitsin miesvaltaisen alan sen sijaan, että olisin mennyt naisvaltaiselle alalle. Syy tähän on erittäin yksinkertainen, minun on vaikea tutustuu ihmisiin ja eritoten naispuoleisiin.
Selventääkseni syytä, sille miksi olen miesvaltaisella alalla naisvaltaisen sijaan kerron, miksi tutustuminen on hankalaa. Olen joutunut aikoinaan peruskoulussa tyttöjen kiusaamaksi ja näin 6 vuotta peruskoulun loppumisen jälkeen voin kertoa, että olen tutustunut enemmän miespuoleisiin ihmisiin, sillä ymmärrän heitä paremmin ylipäänsä. En ole oikeastaan ikinä ymmärtänyt täysin naisten ajatusmaailmaa, se on monimutkaisempi kuin miehillä, vaikka itse nainen olenkin, kyseenalaistan, joitakin ”naisille kuuluvia piirteitä”. Tutustumisen vaikeuteen vaikuttaa myös se, että olen luonteeltani introvertti ja sulkeutunut ennen kuin pienen tutkailun jälkeen päästän ihmisiä lähelleni.
Se siitä selittämisestä sitten ja jatketaan taas asiaa. Valitsin miesvaltaisen alan eli tässä tapauksessa konetekniikan, koska minua kiinnostaa koneet ja niiden toiminta. Siinä mielessä olen varmaan väärään aikakauteen syntynyt, sillä minua ei kiinnosta, esimerkiksi sähköautot ja niiden toiminta vaan polttomoottoriautot ja koneet sekä niiden toiminta. Valitessani 2. opintovuoteni keväällä suuntautumisvaihtoehtoa, valitsin kunnossapidon ja tuotantotekniikan, sillä koneissa minua kiehtoo eritoten esimerkiksi niiden purkaminen, kasaaminen ja vian etsintä.
Olen aika varma, että opiskelut eivät ole jääneet tähän vaan olen ajatellut opiskella lisää, kunhan olen valmistunut koneinsinööriksi ja viettänyt hetken työelämässä. Olen ajatellut mennä yliopisto puolelle opiskelemaan kauppatieteitä tai sähkötekniikkaa. Voi myös olla, että opiskelut ovat valmistumisen jälkeen siinä ja teen töitä. Elämää ei voi suunnitella etukäteen.
Tulevaan työelämään suhtaudun hieman skeptisesti, sillä luultavasti heti valmistumisen jälkeen en tule tekemään koneinsinöörin töitä vaan jatkan nykyistä työtäni pari vuotta ja katson, mihin elämä vie sitten. Työelämässä ehkä eniten odotan hieman rauhallisempia päiviä kuin mitä ne nyt ovat, kun yhdistän työt ja opinnot.
Tässä hieman pohdintaan aiheesta ja hieman sen vierestäkin, tosiaan pahoittelut vielä, etten ole viime viikonloppuna tehnyt blogitekstiä, mutta tässä se nyt tulee.