Kategoria: Ajatuksia

Hei taas lukijani. Tällä kertaa kirjoitan omasta mielestäni Suomen ihanimmasta kesäkaupungista.

Fiilistelin lisääntyneen auringon paisteen seurauksena tulevaa kesää soittamalla kesäisiä kappaleita ja selailemalla kesän festari tarjontaa. Aurinko inspiroi minua miettimään Suomen ihaninta ja kauneinta kesäkaupunkia. Tässä kohtaa sanon, että tämä on vain minun mielipiteeni ja esimerkiksi jonkun mielestä kaunein kesäkaupunki Suomessa voi olla Porvoo. Mennäänpä itse asiaan nyt.

Kesäkaupungeista parhain

Mielestäni ihanin ja kaunein kesäkaupunki tai pikemminkin kesäkunta on Puumala, joka sijaitsee Etelä – Savossa Saimaan pohjoispuolella. Perusteluksi sanon, että Puumalan kaunis saaristomaisema ja kesän aurinkoisina päivinä Saimaa välkehtii kauniisti. Kirkonkylä tuntuu seesteiseltä ja veneet lipuvat Saimaan sileällä pinnalla.

Talvisin Puumala ei ole erityisen viehättävä paikka, mutta kesäisin kunta pääsee oikeuksiinsa ja heidän slouganinsa onkin Saimaan kaunein kunta. Mielestäni slougani on täysin oikeassa, mutta lisäisin myös, että Puumala on myös ihanin kesäkaupunki. Puumalassa tulee vietetty kesäisin paljon aikaa kesämökillä. Pidän siitä, että se on pieni kunta ja ihmisiä on vähän, en ole erityisemmin ikinä pitänyt suurista betoni kaupungeista, kuten Helsinki tai Tampere.

Tie Puumalaan

Kesäisin Puumalaan pääsee vesiteitse Saimaa risteilyn kautta, joka lähtee Lappeenrannasta tai omalla veneellä. Autolla pääsee Puumalaan kaunista, vehreää tietä pitkin, joka on osittain vihreän kullan kulttuuritietä. Talvisin Puumalaan pääsee vain autolla. Kesäisin on tullut nähtyä motoristeja paljon, saa nähdä onko ensi kesänä kiitos korkeiden polttoainekustannusten.

Hirveästi en tiedä, mitä Puumalassa tapahtuu talvikautena, mutta kesäisin kuntaan saapuu mökkiläisiä ja turisteja, joista kunta saa varmasti tuloja. Sen enempää ottamatta kantaa tuohon polttoaineen korkeaan hintaan tulee kotimaan matkailu kuolemaan, jos ihmiset eivät kykene matkaamaan ellet omista sähkövatkainta (sähköauto). Sekin onko kellään varaa sähköautoon on toinen asia ja vielä sähkövatkaimella ajo on rikkaiden hommaa.

Nähtävyyksiä

Tähän loppuun voisin mainita muutaman nähtävyyden Puumalasta. Ensimmäisenä mainitsen Sahalahden, jossa on pientä majoitustoimintaa ja ravintola noin 15 km Puumalasta Mikkeliin päin. Olen siellä kerran käynyt ja pidin, oikein viehättävä paikka. Puumalan keskustasta voi pongata myös kyltin, joka ohjaa bunkkerille, siellä en ole käynyt, mutta jos on sotahistoriasta kiinnostunut suosittelen käymään. Viimeisenä mainitsen Pistohiekan, joka on karavaanareiden suosimapaikka. Pistohiekalta löytyy myös tanssilava, jossa järjestetään kesän mittaan tapahtumia, tosin korona vuosien takia ollut vähemmällä käytöllä. Pistohiekalla on kaunis hiekkaranta, joka sopii myös pienille lapsille.

Suosittelen lämpimästi tutustumaan Puumalaan.

Kirjoitin polttoaineiden hinnoista artikkelissani Kipuraja ylittyi – kallis Suomi. Tämän tekstin on tarkoitus paneutua siihen, kuinka polttoaineiden hinnat ovat vaikuttaneet osaltaan minun elämääni ja toisaalta pohtia asiaa yleisemmin. Lähdetään, vaikka siitä, että näin nuorena ihmisenä haluan liikkua ympäriinsä vapaasti, mutta polttoaine hintojen hypätessä jo yli 2 €, on oma hyvinvointini laskenut. En ole voinut liikkua, kuten ennen, koska joudun miettimään valintojani varallisuuden mukaan. Itse olen stressannut rahatilannetta, sillä polttoaineiden kallistumisen takia hyödykkeiden ja ruokien  hinnat nousevat. Yksinkertaisesti elämästä ei voi enää nauttia, kuten ennen.  Polttoaineen hinnan nousemisen vaikutuksista olenkin kirjoittanut yllä mainitussa artikkelissa. Minun henkilökohtainen mielipide on, että on kohta halvempaa elää valtiontuilla ja seisoa ruokajonossa kuin käydä töissä, sillä kallis yhteiskunta vie kaiken.

Joillakin töissä käynti on riippuvaista auton omistamisesta ja jos polttoainehinnat hipovat pilviä, ei ole järkeä mennä enää töihin, koska käyttörahaa ei jää palkasta kaikkien maksujen ja muun elämiseen menevän kulutuksen jälkeen. Arkadianmäellä voitaisiin miettiä vähän, kun tekevät päätöksiä, sillä julkinen liikenne ei kulje yhtä hyvin koko Suomessa kuin mitä se kulkisi kehä III sisäpuolella. Norsunluutornissa on hyvä ihmetellä, miksi työttömiä tulee lisää kokoajan, sillä syy on osittain heidän, jos ei suoraan niin ainakin välillisesti.

Omasta mielestäni polttoaine hinnat voisivat olla 1 € luokkaa. Polttoaineiden hintojen alentaminen toki olisi pois jostain muusta ja toivottavasti ei kansalaisten hyvinvoinnista. Arkadianmäellä voitaisiin leikata esimerkiksi heidän palkkojaan tuntuvasti, niin tietäisivät, millaista tavallisella kansalaisella on. Arkadianmäellä voitaisiin alkaa harkita samaa kuin Ruotsissa: ”Lompakko vai ilmasto!?” Näin eräässä sosiaalisen median ryhmässä kyseisen jutun.

Muistakaa osallistua mielenosoituksiin 18.2. ja 19.2.

Olen aiemmin kirjoittanut ystävien tärkeydestä ja kuinka heistä saa voimaa, nyt ajattelin pureutua aiheeseen syvemmin, sillä itse on tullut huomattua, että omassa elämässä on enemmän tuttuja kuin hyviä kavereita/ – ystäviä. Heti ensin teen selväksi, että minulle itselleni ystävä ja kaveri merkitsevät sanoina ja muutenkin ihan eri asioita. Ystävä on itselle sellainen, johon luottaa huonoina hetkinä, hän ei hylkää oli tilanne mikä vain ja pysyy muutenkin mukana tukena ja turvana. Kaverille taas voi kertoa yleismaallisia asioita, muttei välttämättä kaikkein luottamuksellisimpia asioita. Puhun tekstissä hyvästä ystävästä ja – kaverista, joten tein tämän pesäeron selväksi.

Luottamus

Olen niitä ihmisiä, joka valitsee mieluummin muutaman hyvän ystävän tai hyvän kaverin kuin miljoona tuttua, sillä olen persoonaltani ja kokemuksiltani sellainen, että luottamus ihmisiin ei synny helposti ja se tulee ansaita. Luottamus ystävä- ja kaverisuhteissa on tietenkin tärkeää muutenkin, mutta omalla kohdalla se on yksi kriteereistä ja jota mietin uuden ihmisen tavattuani; ”Voinko luottaa tähän ihmiseen ja mitä siitä seuraa”. Omalla kohdalla luottamus on vaikea saada, mutta se on hyvin helposti menetettävissä. Itseni olen monesti löytänyt tilanteesta, jossa olen luottanut ihmiseen ja tämä surutta käyttää hyväkseen tai käyttäytyy muuten asiattomasti. Aivan liian harvassa on lojaaleja ja oikeita ihmisiä, kuuluu minun mielipiteeni.

Elämässäni on ollut paljon ”kavereita” eli niin sanottuja tuttuja, joiden takia olen palanut loppuun heidän asiattoman käytöksen tai jonkin muun syyn seurauksena. Itse pidän asiattomana käytöksenä sitä, että pyydetään apua johonkin ja kun sitä antaa, ei saa apua vastineeksi, jos sitä itse sattuu tarvitsemaan. Olen myös niitä, jotka puolustavat omia hyviä ystäviä ja – kavereita, sillä en haluaisi minulle tärkeille ihmisille kohtaloa, jonka itse olen kaiketi joutunut kokemaan. Tällainen vaatii tietenkin hyvää ihmisten lukutaitoa, joka karttuu ajan ja kokemusten myötä.

Yleistä pohdintaa

Huomaan helposti, jos elämässäni on toksisia ihmisiä ja saatan antaa heidän olla elämässäni ja seurailla heidän toilailua aikani, jonka jälkeen surutta karsin heidät pois kaverilistaltani. En kuitenkaan ota nokkiini pienistä asioista tai isommistakaan vaan kanssani voi asioista aina keskustella ja yrittää sopia, mutta se toki syö minun luottamustani. Kuten aiemmin sanoin, on minulle tärkeää voida luottaa ihmisiin elämässäni.

Itselläni ei ole kovin laajaa kaveri-/ ystäväpiiriä, sillä koen enemmän stressiä siitä, että kerralla on paljon ihmisiä samassa tilassa ja kaikkien kanssa pitäisi jutella. Enemmän hengailen muutaman ihmisen kanssa kerralla, sillä huomio riittää kaikille tasapuolisesti. Mielestäni on tärkeää pohtia, että onko oma kaveri-/ ystäväpiiri sellainen, missä olisi hyvä olla.

 

Hei lukijani tässä blogipostauksessa pohdin siitä, kuinka itsellä kipuraja ylittyi autoiluun ja elämiseen liittyvien kustannusten suhteen. Tähän alkuun haluan painottaa, etten puhu pelkästään autoiluun liittyvien kustannusten kipurajasta vaan myös muiden elämisen kannalta välttämättömien kustannusten kipurajasta. Opiskelijana sitä joutuu penniä venyttämään, mutta alkaa olla kohtuutonta, kun joutuu kaiken vapaa-aikansa käyttämään työntekoon, jolloin palautuminen on niin minimaalista, että hyvinvointi kärsii. Voit myös hyppiä alaotsikoittain, jos jokin kipuraja kustannus ei kiinnosta, olen jakanut tekstin selkeyttämiseksi alaotsikoihin.

Sisältövaroitus: Kerron mielipiteeni rankalla kädellä, joten kommentoikaa instagrammiin tai tuohon alas asiallisesti, kiitos!

Autoiluun liittyvät kustannukset

Aloitetaan paljon otsikoissa olleesta aiheesta ja sen kipurajasta. Eilen selatessani facebookia huomasin, että kotikuntani fb- ryhmään oli ilmaantunut kuva paikallisesta Teboilin kylmäaseman hintataulusta, järkytys ja samalla sisäinen suuttumus nousivat, kun E98 maksoi 2,029€, anteeksi tämä on aika monelle jo varmasti kipukynnyksen ylitys.

Kävin sitten mieheni kanssa ajelemassa kotikonnun ympärillä ja bongailemassa eri kylmäasemien, liikenneasemien ja huoltoasemien polttoaineen hintoja, onneksi löytyi muutama hyvä vaihtoehto, jonne ajaa tankkaamaan, koska polttoaine on niissä kohtuullisen hintaista. Ihmettelen suuresti, miksei hallitus poista edes väliaikaisesti polttoainehinnoista veroa, kuten Puola teki. Melkein sama tulo saataisiin polttoaineesta verottomana, jos ihmiset ostaisivat enemmän halpaa polttoainetta.

Iloiseksi yllätyksekseni huomasin autoveroni pudonneen noin 30€, mikä tulee tarpeeseen. Itse, kun en voi autosta luopua, sillä joukkoliikenne on tällä suunnalla ala-arvoista ja kouluun matkaaminen näin ollen pakko hoitaa autolla. Joukkoliikenteellä kotimatkani koulusta kesti (matka 30km) melkein 2h. Joukkoliikenne on myös nousevien kustannusten takia liian kallista.

Ihmettelen miksi päättävät ihmiset Arkadianmäellä haluavat ihmiset köyhiksi kurittamalla kohtuuttomasti autoilijoita. Muokkaisivat ilmastostrategiaansa, jottei sen vaikutukset iske pahiten ihmisiin, jotka elävät alimmassa tuloluokassa eli juuri niihin, jotka pitävät Suomea pystyssä.

Elämiseen liittyvät kustannukset

Sitten voimme keskittyä elämiseen liittyviin kustannuksiin eli ruoanhintaan, sähkönhintaan, hyödykkeiden hintaan ja muihin elämiseen keskittyviin kustannuksiin. Osa hyödykkeiden- ja ruoanhinnoista liittyvät vahvasti nouseviin logistiikkakustannuksiin, joihin liittyvät polttoaineen kohoava hinta esimerkiksi.

Aloitetaan siitä, että alan harkita käymistä ruokajonossa, koska ruoanhinta suosimissani ruokakaupoissa alkaa olla kallista. Itsellä rahaa menee myös ruokakauppareissuilla Alkoon ja muihin alkoholijuomiin, joita naukkailen viikonloppuisin. Rahaa kuluu myös nikotiinituotteisiin, jotka ovat kallistuneet todella paljon ja tällä hetkellä lopettaminen ei ole vaihtoehto. Nikotiinituotteet helpottavat itsellä ahdistusta, joten lopettaminen ei ole vaihtoehto sen takia.

Kävin kaupassa edellisen kerran maanantaina, jolloin yritin tehdä valinnat terveellisyys ja edullisuus edellä, alkoi olla haasteita, sillä se on omalla kohdalla onnistunut ennen helpommin. Omaksi onneksi maaliskuun alussa itsellä alkaa noin puolen vuoden kesäloma, jolloin voi ansaita rahaa tekemällä töitä hieman enemmän.

Sähkönhinta on noussut ja varsinkin sähkönsiirtomaksu oli mielestäni aika kallis. Sähkölaskukin alkoi hipoa jo kipurajaa ja alan harkita sähköyhtiöiden kilpailutusta. Vaikka elämä on kallista tietyllä tavalla olen iloinen, että toistaiseksi olen vielä kykenevä asumaan omillani mieheni kanssa.

Muita ajatuksia

Omat tuloni ovat pienet opintojen takia, sillä olen töissä vain pari kertaa viikossa. Kelan tuet kallistuvaan yhteiskuntaan nähden ovat alkaneet käydä liian pieniksi. Toivon mukaan tulevista mielenosoituksista on hyötyä autoiluun liittyvien kustannuksien osalta, koska vaikutukset myös muihin kustannuksiin ovat positiiviset. Pahimmillaan tämä jatkuva kurittaminen ajaa ihmiset työttömyyteen ja yrityksien konkursseihin.

Tätä menoa hallitus ajaa Suomen niin pahasti lamaan, että on halvempaa elää valtion rahoilla, kun ei ole järkeä tehdä töitä. Enkä mitenkään voi ymmärtää, minkä takia Suomen täytyy leikkiä maailmalle sosiaalitoimistoa, nekin rahat mitkä syydetään ulkomaille voisi käyttää suomalaisten hyväksi ja, jos jotain ylimääräistä jää, voidaan osa niistä syytää ulkomaille ja osa jää valtiolle.

Tervetuloa lama ja terveisiä Arkadianmäelle Irwinin sanoin: ”Terveisiä perseestä poliitikot loiset, joita työllänsä elättävät toiset!”

Hei lukijani!

Vuosi on vaihtunut ja toivottavasti tästä vuodesta tulisi edellistä vuotta parempi, esimerkiksi vallitsevan pandemian suhteen. Toivoisin itse, että pääsisi jatkamaan pian normaalia elämää, mitä se oli ennen pandemiaa, toistaiseksi sellaista aikaa ei näy olevan tulossa. Hypätäänpä seuraavaksi omiin kuulumisiini ja mitä kaikkea pienen lomani aikana olen kehitellyt:

Kuten blogin instagram storyssa ilmaisinkin pidin pientä joululomaa blogin kirjoittamisesta; koulu kiireiden, joulukiireiden ja palkkatöiden takia. Kehittelin tämän miniloman aikana uusia ideoita blogini suhteen. Kevät lukukausi omalta osalta näyttää helpolle, joten minulla on aikaa enemmän panostaa blogiin koulun ja palkkatöiden ohella.

Yritän myös kehitellä blogitarinoita enemmän ja kirjoitan tietenkin edellisen loppuun kunhan ideoin siihen kunnollisen lopetuksen. Luvassa myös reseptejä ja paljon muuta. Toiveita saa laittaa aiheista blogin instagrammin direen. Kiinnostaisiko teitä lukea mitä kaikkea sain joululahjaksi?

Hyvää uutta vuotta lukijani!

Tänään on Suomen 104. itsenäisyyspäivä, jonka sotiemme veteraanit henkensä uhalla saivat säilytettyä. Kunnioitukseni veteraaneja kohtaan on todella suuri, olivat he sitten rintamalla, lottina tai sotilaskodissa. Kotirintamalla olleille kunnioitus on yhtälailla suurta. Meidän tulee arvostaa sitä, että meillä on itsenäinen valtio ja saamme lähes tulkoon päättää omista asioistamme, palaan myöhemmin tässä tekstissä erääseen surulliseen ja totta olevaan faktaan itsenäisyydestä, jonka itse koen olevan huono asia.

Minulla on itselläni ollut tapana joka itsenäisyyspäivä katsoa Tuntematon Sotilas (1955) Edvin Laineen ohjaamana, mielestäni tämä on ainut ja oikea, en pidä uusista varianteista, eivätkä ne juurikaan seuraa Väinön Linnan romaania, toki eihän 1955 vuoden elokuvakaan täysin romaania seuraa. Kirjoihin perustuvat elokuvat ovat toki ohjaajien tulkintoja kirjoista. Minulla on myös toinen tapa itsenäisyyspäivänä, käyn haudoilla viemässä sukulaisten muistoksi kynttilät.

Seuraavaksi perehdyn nyt aiemmin mainitsemaani surulliseen faktaan. Nimittäin omasta mielestäni olemme ainakin osan itsenäisyydestämme menettäneet vuonna 1994, kun Suomi liittyi Euroopan Unioniin.

Euroopan Unioni ja itsenäinen Suomi

Suomi liittyi vastoin kansan tahtoa vuonna 1994 Euroopan Unioniin, vaikka kansanäänestyksen tulos liittymisestä Euroopan Unioniin oli kielteinen. Tuntuu käsittämättömältä, että poliitikot kehtasivat vasten kansan tahtoa toimia noin.

Tehdäänpä siis seuraavaksi tututuksi asia, että itse olen äärimmäisen EU – vastainen ihminen. En ollut syntynyt vuonna 1994 vielä, mutten koe siltikään Euroopan Unionin tuoneen minulle mitään hyvää. Ainoa hyvä asia on kansainväliset kauppasopimukset ja vapaa liikkuvuus. EU:lta tulevat direktiivit ovat suurimmalta osalta haitanneet vain elämää. Mielestäni kunnianarvoiset sotiemme veteraanit eivät antaneet henkeään tällaisen asian takia.

Kunnioitan heitä, jotka ajavat Suomen EU – eroa, joka toisaalta toisi mukanaan ongelmia, sillä Suomen talous nojaa pitkälti EU:seen, kun kenties kannattaisi olla omavaraisempi. Itse kyllä äänestäisin kyllä EU – erolle. Toisaalta EU – ero toisi paljon hyvääkin varsinkin, jos Euroopan Unionin kaavailema liittovaltio toteutuu, sinne menisi kokonaan Suomen itsenäisyys. Liittovaltio ideaan ei tule suostua missään tapauksessa.

Osa itsenäisyyttä takaisin

Euroopan Unioni suunnittelee liittovaltion muodostamista, mutta onhan se ennenkin nähty, että suuret liitot kaatuvat, kuten Neuvostoliitolle kävi 90 – luvulla. Täytyy vain toivoa, ettei EU:n kaavailema liittovaltio toteudu, sillä Suomen nykyinen hallitus ajaisi Suomen siihen, eikä se välttämättä ole hyvä asia. Toivottavasti asiat tulevaisuudessa menevät hyvin ja saamme pitää edes sen osan itsenäisyyttä, joka meille jäi, kun Euroopan Unioniin liityttiin 90 – luvun puolivälissä.

Lukiessasi tätä toivon, etten aiheuttanut ihmisille ristiriitaisia tunteita. Painotan, että itse ajattelen asioista näin ja vaikka ajattelen näin olen kaikesta huolimatta kiitollinen, että saan elää suht vapaasti omaa elämääni. Tähän loppuun vielä toivotan kaikille: Hyvää itsenäisyyspäivää!

Tässä blogitekstissä kirjoitan ajatuksiani nykyajan koulunkäynnistä. Alun perin olin ajatellut, että toteutan tämän tekstin niin, että kyselen nyt peruskoulua ja amista/lukiota käyviltä tiivistetysti heidän ajatuksiaan. Näitä ajatuksia sitten olisin käyttänyt omien ajatusteni tukena. Ideaani kuului myös, että peruskoulun ja amiksen/lukion käyneet 1998–2002 syntyneet olisivat saaneet kertoa omia ajatuksiaan omiin kouluaikoihin liittyen. Idea kariutui siihen, etten saanut kyselyyni yhtäkään vastausta, joten kirjoitan pelkästään omista ajatuksistani. 

Olen huomannut, että nykyaikana vaaditaan paljon enemmän kuin omana aikana, joka tekee oppimisesta rankkaa, sillä vastuu oppimisesta sysätään oppilaalle/opiskelijalle. Esimerkiksi omana peruskouluaikana olin viimeinen ikäryhmä, joka kävi ns. vanhan opetussuunnitelman, mutta uutta ainakin omassa koulussa jollakin poikkeusluvalla oli jo aloitettu, joka vei kokeet pois ja oppiminen raportoitiin oppimispäiväkirjaan tai kirjoitettiin raportteja.  

Googlasin nopeasti, minä vuonna tämä ”vanha opetussuunnitelma” on tullut voimaan, mutten löytänyt mitään järkevää vastausta asiaan. Taitaa olla vielä niin, että nyt 2021 on muuttunut hieman lisää tuo opetussuunnitelma. Mennäänpä takaisin asiaan. 

Lukioaikanani oppimista ei sysätty yhtä paljon opiskelijan niskaan kuin mitä meillä peruskoulussa oli tehty. Lukio toki oli rankempi, sillä päivät olivat pitkiä ja koulumatka tarpeettoman pitkä. Lukiosta minulla on enemmän hyvää sanottavaa, sillä peruskouluaika oli itselleni suurimmaksi osaksi Manalasta. 

Toki missä tahansa muussakin asiassa on nykyajan koulussa hyviäkin asioita, kuten vaikuttaminen omaan numeroon ja tehdään vaadittavia tehtävien sen mukaan, minkä numeron toivoo saavansa kustakin aineesta. Tällainen tehtävien teko vaatii toki itsekuria ja varmasti pitkäjänteisyyttä jo siksi, että useimmiten tunneilla keskitytään aiheen oppimiseen ja oppimispäiväkirjan tekemiseen (jos sellainen on aineen kohdalla käytössä), tehtävät jäivät useimmiten kotiin. 

Tässä oli jotakin ajatuksia liittyen nykyajan kouluun, puhuin tässä lähinnä peruskoulusta, mutta yritin huomioida lukion tässä tekstissä myös. Amis ei saanut huomiota aiheeseen liittyen, sillä en tiedä suoraan sanoen mitään amiksessa opiskelusta. 

Tämäkin teksti tulee näin sunnuntai aamuna, mutta lauantai meni nukkuessa univelkoja ja koronarokotuksesta aiheutuneen väsymyksen taltuttamisessa. Yritän palata mahdollisimman pian vanhaan rytmiin, jos se alkavan tenttiviikon varjolla on mahdollista. 

Tässä blogitekstissä puhun ihmistuntemuksesta sosiaalisissa tilanteissa. Tarkkaan ottaen puhun blogitekstissä ihmisten lukutaidosta, joka tarkoittaa tulkintaa henkilön kehon kielestä, käytöksestä, puhetyylistä, jne. Kävin taannoin kaverini kanssa keskustelua aiheesta, ihmistuntemus kaveripiirissä. Keskustelun lomassa kaverini ehdotti, että kirjoittaisin tästä blogiini omia ajatuksiani aiheeseen liittyen. Tässä sitä sitten ollaan ja kirjoitetaan blogipostausta ihmistuntemuksesta. Haluan painottaa, että nämä ovat minun ajatuksiani aiheeseen liittyen, joten tätä ei pidä ottaa totuutena. Mennäänpä itse asiaan!

Päätin lähteä kokoamaan ajatuksiani paperille muutama päivä kaverini kanssa käydyn keskustelun jälkeen. Kuten aiemmin mainitsin, kaverini kanssa käyty keskustelu rajautui ihmistuntemukseen kaveripiirissä. Keskustelun tuntuessa suppealta, laajensin pohdintani koskemaan kaikkia sosiaalisia tilanteita. Me ihmiset koemme sosiaalisia tilanteita päivittäin ja kohtaamme tiedostaen tai tiedostamatta sosiaalisia tilanteita ja sen myötä erilaisia ihmisiä. Kuvittele tapaavasi uusi ihminen, ensimmäisenä kiinnität huomiosi uudessa tuttavuudessa, hänen kehonsa liikkeisiin, elekieleen, kasvojen ilmeisiin ja puheeseen, niinpä se kertoo ihmisestä jo todella paljon. Tässä esimerkki vain lukusista sosiaalisista tilanteista, joissa ihmisten lukutaitoa tarvitaan.

Tämä ihmisten lukutaito karttuu iän myötä ja siihen voi vaikuttaa koulussa koettu valitettavan yleinen ilmiö: koulukiusaaminen. Muita syitä ihmisten lukutaidon karttumiseen voi olla kiinnostus ihmisen psykologiasta tai ihan vain iän myötä karttunut taito tutkia ihmistä syvemmin kuin mitä hän päälle päin antaa ilmi.

Hyvä ihmisten lukutaito auttaa tulkitsemaan uuden tuttavuuden, esimerkiksi luotettavuutta. Tämä taito on toki hyödyllinen myös jo tuttujen ihmisten suhteen, kun punnitset mielessäsi millaisia he ovat tai ovatko he kenties jotenkin muuttuneet ja mihin suuntaan. Monesti kuulee sanottavan: ”Osaan lukea ihmisiä kuin avoimia kirjoja”, ehkä jotkut osaavat en kiellä sitä, mutta monella tämän lauseen sanojista on ollut myös puutteita ihmisten lukutaidossa tai ihmistuntemuksessa. Muistakaa kukaan ei ole täydellinen, eikä tässäkään asiassa saavuteta koskaan täydellisyyttä.

Omien kokemuksieni takia hyvästä ihmisten lukutaidosta on ollut hyötyä, sillä olen blokannut elämäni aikana ihmisiä, joiden koen olevan huonoa seuraa itselleni, en tiedä johtuuko tämä koulukiusaamiskokemuksistani, mutta tiedän sen auttaneen minua sosiaalisissa tilanteissa. En väitä olevani hyvä lukemaan ihmisiä, mutta sen verran hyvän, että summittaisesti tiedän, mitä he ajattelevat tai aikovat seuraavaksi. Oman ihmisten lukutaidon ansiosta elämässäni ei tällä hetkellä ole kaksinaamaisia selkäänpuukottajia, mitä ehkä joskus on ollut.

Hyvällä ihmistuntemuksella tai ihmisten lukutaidolla voi välttyä suurilta riidoilta, tosin parisuhderiidat ovat asia erikseen, joita on kenties joskus ihan hyvä olla, jotta suhteen osapuolet tulevat kuulluksi edes jotenkin. Tämänkin asian suhteen kannattaa luottaa intuitioon.

Tällä kertaa puhun blogitekstissäni ystävistä. Tähän alkuun haluan sanoa, että minulle ystävä ja kaveri ovat eri asioita. Kaveri on sellainen, jota tavataan ja jolle kerrotaan asioita yleismaallisesti, kun ystävää tavataan ja hänelle puhua mistä vain.

Minun mielestäni ystäviä voi olla yksi tai muutama, mutta kavereita ja hyvän päivän tuttuja voi olla satoja. Ystävä ei tuomitse, kun puhutte asioista luottamuksella tai yleisesti. Unohtamatta mielipiteitä. Mielestäni ystävä ei myöskään hauku, kiusaa tai kohtele kaltoin, hyväntahtoinen naljailu silloin tällöin on okei, mutta väärissä tilanteissa tai loukkaava naljailu ei ole okei.

Jokaisella tulisi olla edes yksi sydän ystävä, johon luottaa, tukeutua ja viettää aikaa. Olen itse vastikään tutustunut uuteen ihmiseen, josta on tullut minulle hyvä kaveri, sillä omat parhaat ystäväni asuvat minusta hyvin kaukana. Olen iloinen, että tapasin tämän hyvän kaverin, sillä hän on kanssani samanhenkinen.

Mielestäni aidot ystävät ja kaverit tuovat voimaa ja elämään mielekkyyttä. Näin aikuisiällä on ollut vaikea tutustua ihmisiin, vaikka myönnettäköön, ettei se ole ikinä ollut helppoa. Olen ujo tapaus, joten on vaikeaa tutustua tai jutella uusille ihmisille. Minulle kuitenkin aidot ystävät ja kaverit tuovat voimaa ja heitä on kiva tavata. Elämäni varrella kuten meillä kaikilla on ollut myös vääränlaisia ystäviä ja kavereita, onneksi ne ovat menneitä aikoja katkoessani heihin välit.

Tämän kerran blogiteksti on lyhyt ja ytimekäs teksti ystävien tuomasta voimasta. Muistakaa arvostaa omia aitoja ystäviänne.

Hyvää Halloweenia lukijani!