Kirjoitin polttoaineiden hinnoista artikkelissani Kipuraja ylittyi – kallis Suomi. Tämän tekstin on tarkoitus paneutua siihen, kuinka polttoaineiden hinnat ovat vaikuttaneet osaltaan minun elämääni ja toisaalta pohtia asiaa yleisemmin. Lähdetään, vaikka siitä, että näin nuorena ihmisenä haluan liikkua ympäriinsä vapaasti, mutta polttoaine hintojen hypätessä jo yli 2 €, on oma hyvinvointini laskenut. En ole voinut liikkua, kuten ennen, koska joudun miettimään valintojani varallisuuden mukaan. Itse olen stressannut rahatilannetta, sillä polttoaineiden kallistumisen takia hyödykkeiden ja ruokien hinnat nousevat. Yksinkertaisesti elämästä ei voi enää nauttia, kuten ennen. Polttoaineen hinnan nousemisen vaikutuksista olenkin kirjoittanut yllä mainitussa artikkelissa. Minun henkilökohtainen mielipide on, että on kohta halvempaa elää valtiontuilla ja seisoa ruokajonossa kuin käydä töissä, sillä kallis yhteiskunta vie kaiken.
Joillakin töissä käynti on riippuvaista auton omistamisesta ja jos polttoainehinnat hipovat pilviä, ei ole järkeä mennä enää töihin, koska käyttörahaa ei jää palkasta kaikkien maksujen ja muun elämiseen menevän kulutuksen jälkeen. Arkadianmäellä voitaisiin miettiä vähän, kun tekevät päätöksiä, sillä julkinen liikenne ei kulje yhtä hyvin koko Suomessa kuin mitä se kulkisi kehä III sisäpuolella. Norsunluutornissa on hyvä ihmetellä, miksi työttömiä tulee lisää kokoajan, sillä syy on osittain heidän, jos ei suoraan niin ainakin välillisesti.
Omasta mielestäni polttoaine hinnat voisivat olla 1 € luokkaa. Polttoaineiden hintojen alentaminen toki olisi pois jostain muusta ja toivottavasti ei kansalaisten hyvinvoinnista. Arkadianmäellä voitaisiin leikata esimerkiksi heidän palkkojaan tuntuvasti, niin tietäisivät, millaista tavallisella kansalaisella on. Arkadianmäellä voitaisiin alkaa harkita samaa kuin Ruotsissa: ”Lompakko vai ilmasto!?” Näin eräässä sosiaalisen median ryhmässä kyseisen jutun.
Muistakaa osallistua mielenosoituksiin 18.2. ja 19.2.
Jätä kommentti