Olen aiemmin kirjoittanut ystävien tärkeydestä ja kuinka heistä saa voimaa, nyt ajattelin pureutua aiheeseen syvemmin, sillä itse on tullut huomattua, että omassa elämässä on enemmän tuttuja kuin hyviä kavereita/ – ystäviä. Heti ensin teen selväksi, että minulle itselleni ystävä ja kaveri merkitsevät sanoina ja muutenkin ihan eri asioita. Ystävä on itselle sellainen, johon luottaa huonoina hetkinä, hän ei hylkää oli tilanne mikä vain ja pysyy muutenkin mukana tukena ja turvana. Kaverille taas voi kertoa yleismaallisia asioita, muttei välttämättä kaikkein luottamuksellisimpia asioita. Puhun tekstissä hyvästä ystävästä ja – kaverista, joten tein tämän pesäeron selväksi.
Luottamus
Olen niitä ihmisiä, joka valitsee mieluummin muutaman hyvän ystävän tai hyvän kaverin kuin miljoona tuttua, sillä olen persoonaltani ja kokemuksiltani sellainen, että luottamus ihmisiin ei synny helposti ja se tulee ansaita. Luottamus ystävä- ja kaverisuhteissa on tietenkin tärkeää muutenkin, mutta omalla kohdalla se on yksi kriteereistä ja jota mietin uuden ihmisen tavattuani; ”Voinko luottaa tähän ihmiseen ja mitä siitä seuraa”. Omalla kohdalla luottamus on vaikea saada, mutta se on hyvin helposti menetettävissä. Itseni olen monesti löytänyt tilanteesta, jossa olen luottanut ihmiseen ja tämä surutta käyttää hyväkseen tai käyttäytyy muuten asiattomasti. Aivan liian harvassa on lojaaleja ja oikeita ihmisiä, kuuluu minun mielipiteeni.
Elämässäni on ollut paljon ”kavereita” eli niin sanottuja tuttuja, joiden takia olen palanut loppuun heidän asiattoman käytöksen tai jonkin muun syyn seurauksena. Itse pidän asiattomana käytöksenä sitä, että pyydetään apua johonkin ja kun sitä antaa, ei saa apua vastineeksi, jos sitä itse sattuu tarvitsemaan. Olen myös niitä, jotka puolustavat omia hyviä ystäviä ja – kavereita, sillä en haluaisi minulle tärkeille ihmisille kohtaloa, jonka itse olen kaiketi joutunut kokemaan. Tällainen vaatii tietenkin hyvää ihmisten lukutaitoa, joka karttuu ajan ja kokemusten myötä.
Yleistä pohdintaa
Huomaan helposti, jos elämässäni on toksisia ihmisiä ja saatan antaa heidän olla elämässäni ja seurailla heidän toilailua aikani, jonka jälkeen surutta karsin heidät pois kaverilistaltani. En kuitenkaan ota nokkiini pienistä asioista tai isommistakaan vaan kanssani voi asioista aina keskustella ja yrittää sopia, mutta se toki syö minun luottamustani. Kuten aiemmin sanoin, on minulle tärkeää voida luottaa ihmisiin elämässäni.
Itselläni ei ole kovin laajaa kaveri-/ ystäväpiiriä, sillä koen enemmän stressiä siitä, että kerralla on paljon ihmisiä samassa tilassa ja kaikkien kanssa pitäisi jutella. Enemmän hengailen muutaman ihmisen kanssa kerralla, sillä huomio riittää kaikille tasapuolisesti. Mielestäni on tärkeää pohtia, että onko oma kaveri-/ ystäväpiiri sellainen, missä olisi hyvä olla.
Jätä kommentti