Tällä viikolla puhun todella tärkeästä aiheesta. Luin kuluneella viikolla artikkelin koulukiusaamiseen liittyen, aivoni alkoivat raksuttaa ja päätin tällä viikolla kirjoittaa aiheesta. Koulukiusaamisesta kärsii valitettavan usea nuori ja minäkin kuuluin peruskouluaikana tähän useaan nuoreen, jota kiusattiin.
Näin lyhyesti omalla kohdalla kiusaaminen oli henkistä ja joskus fyysistä eli porukan ulkopuolelle jättämistä, väärän tiedon levittämistä ja haukkumista. En muista, että omana aikana kovinkaan moni olisi tuonut asiaa esille. Kiusattuja oli varmasti enemmän kuin pelkästään minä, mutten muista, että koulukiusaaminen olisi ollut pinnalla edes keskusteluissa. Minun aikana koulussa ehkä pelättiin enemmän kiusaajia ja heidän reaktioitaan. Itse päätin 9. luokalla, ettei kiinnosta, sillä tiesin sen loppuvan pian.
Tällä tekstillä haluan antaa vertaistukea niille, jotka tällä hetkellä kärsivät koulukiusaamisesta. Koulukiusatut ovat todellisuudessa niitä voittajia. Joskus toki käy niin, että kiusatusta tulee kiusaaja, koska omaa pahaa oloaan purettava johonkin, tämä ei kuitenkaan minun mielestäni ole hyväksyttävää. Mieluummin käy purkamassa paha oloa terapiassa tai kanavoi ne tunteet joillain muulla tavalla, muttei myöskään itsetuhoisuus ole ratkaisu. Monelle puhkeaa ahdistus- ja paniikkihäiriö ja/tai masennus siihen kylkiäiseksi.
Minun mielestäni opettajia tai varhaiskasvatuksen opettajia ei ole koulutettu kiusaamisen tunnistamiseen riittävän hyvin, jolloin siihen ei myöskään osata puuttua riittävän aikaisin. Mielestäni koulukiusaaminen pitäisi saattaa rikoslain piirissä siten, että siitä saa rangaistuksen, kuten sakot, tietyllä tavalla kiusaamisesta saa rangaistuksen kuten kunnianloukkaus, pahoinpitely jne, mutta entäpä ne kiusaamisen muodot, jotka eivät kuulu edellä lueteltuihin rikoksiin. Jokaisen tulisi uskaltaa puuttua kiusaamiseen, jos sitä näkee, esimerkiksi itse puutun, jos näen, sillä en halua, että kukaan muu siitä kärsii, jos se on minun asiaan puuttumisestani kiinni.
Mielestäni sekä kiusattua että kiusaajaa tulisi auttaa, ettei kiusaamisen kierre jatku tai pahimmassa tapauksessa jompikumpi osapuolista tee itsemurhaa tai tapahdu jotain muuta vakavaa. Kiusaajaa pitäisi auttaa käsittelemään omia tunteitaan ja keskustella siitä miksi hän kiusaa. Kiusattua pitäisi auttaa käsittelemään kiusaamiskokemus, jottei osat vaihdu ja hän ala kiusata tai hän jää tunteidensa kanssa yksin.
Kiusaamisen vastaisia ohjelmia on Suomen kouluissa ja niiden toimivuudesta voidaan olla montaa mieltä. Suomen laki edellyttää kouluja tekemään suunnitelman kiusaamisen lopettamiseksi. Omalla kohdalla peruskoulussa tällainen ohjelma ei auttanut yhtään.
Tähän lopuksi vielä koulukiusaaminen on väärin ja mielestäni siitä ei voi ikinä puhua liian vähän. Kommentoi Instagramissa, mitä mieltä olet koulukiusaamisesta.
Jätä kommentti