Tällä kertaa puhun blogitekstissäni ystävistä. Tähän alkuun haluan sanoa, että minulle ystävä ja kaveri ovat eri asioita. Kaveri on sellainen, jota tavataan ja jolle kerrotaan asioita yleismaallisesti, kun ystävää tavataan ja hänelle puhua mistä vain.
Minun mielestäni ystäviä voi olla yksi tai muutama, mutta kavereita ja hyvän päivän tuttuja voi olla satoja. Ystävä ei tuomitse, kun puhutte asioista luottamuksella tai yleisesti. Unohtamatta mielipiteitä. Mielestäni ystävä ei myöskään hauku, kiusaa tai kohtele kaltoin, hyväntahtoinen naljailu silloin tällöin on okei, mutta väärissä tilanteissa tai loukkaava naljailu ei ole okei.
Jokaisella tulisi olla edes yksi sydän ystävä, johon luottaa, tukeutua ja viettää aikaa. Olen itse vastikään tutustunut uuteen ihmiseen, josta on tullut minulle hyvä kaveri, sillä omat parhaat ystäväni asuvat minusta hyvin kaukana. Olen iloinen, että tapasin tämän hyvän kaverin, sillä hän on kanssani samanhenkinen.
Mielestäni aidot ystävät ja kaverit tuovat voimaa ja elämään mielekkyyttä. Näin aikuisiällä on ollut vaikea tutustua ihmisiin, vaikka myönnettäköön, ettei se ole ikinä ollut helppoa. Olen ujo tapaus, joten on vaikeaa tutustua tai jutella uusille ihmisille. Minulle kuitenkin aidot ystävät ja kaverit tuovat voimaa ja heitä on kiva tavata. Elämäni varrella kuten meillä kaikilla on ollut myös vääränlaisia ystäviä ja kavereita, onneksi ne ovat menneitä aikoja katkoessani heihin välit.
Tämän kerran blogiteksti on lyhyt ja ytimekäs teksti ystävien tuomasta voimasta. Muistakaa arvostaa omia aitoja ystäviänne.
Hyvää Halloweenia lukijani!
Jätä kommentti