Oli lämmin ja kirkas päivä Cotullan pikkukaupungin laitamilla. Pikkukaupungin laitamilla, erämaassa, suojassa kanjonin oli pieni talo. Talossa oli eteinen, keittiö, olohuone, kylpyhuone ja yläkerrassa kaksi makuuhuonetta ja vierashuone. Talon pihalla oli ammuttuja oluttölkkejä ympäriinsä. Talon keittiön ikkunasta näki kanjoniin. Keittiön ikkunassa paloi valo ja keittiön pöydän ääressä istuivat kaksi naista. Toisella naisista oli pitkät, mustat hiukset, sinivihreät silmät, tummat farkut, harmaa huppari ja maihinnousukengät, hän on Rose. Rosen vieressä istuvan naisen yllä oli siniset farkut, musta napapaita, ruskea nahkatakki ja maihinnousukengät, hän on Kayla. Kaylalla oli pitkät, punaiset hiukset, jotka hän oli kietaissut nutturalle niskaan.
Rose poltti tupakkaa lukien samalla sanomalehteä. Kayla joi kahvia ja luki toista sanomalehteä. Rose puhalsi savut ja sanoi:
- Joku uusi taidekeräilijä on avannut Gallerian San Antonioon. Hän on noussut kuuluisaksi aivan tyhjästä.
Kayla nosti katseensa sanomalehdestä, kurtisti kulmiaan ja sanoi:
- Niinkö? Kuka on tämä mystinen uusi taiteenkeräilijä San Antoniossa?
Rose tumppasi tupakkansa tuhkakuppiin ja sanoi:
- Hän on nimeltään Mr. Jeffer. Katso täällä on valokuva hänestä.
Rose osoitti valokuvaa sanomalehdessä sormellaan. Kayla katsoi kuvaa; miehellä oli yllään raidalliset puvunhousut, raidallinen puvuntakki, mustaliivi puvuntakin alla, liivin rintataskusta pilkotti taskukello, mustat nahkakengät ja valkoinen kauluspaita. Mies poltti kuvassa paksua, kuubalaista sikaria, hän oli lyhyehkö ja pyöreä kuin pankkiirit lasten cowboy – sarjakuvissa.
Kayla kurtisti kulmansa uudestaan ja sanoi:
- Okei, outoa. Hän on noussut kuin tyhjästä taidemaailman arvostetuimmille paikoille. En väitä sen olevan mahdottomuus, mutta minusta tässä on jotain outoa. Vilkaisehan tätä uutista.
Kayla osoitti uutista sormellaan lukemastaan sanomalehdestä. Rose luki otsikon ja sanoi mietteliäästi:
- Tosiaan, tässä on jotain hieman outoa. Arvokkaiden taidegallerioiden kokoelmista on kadonnut arvokasta taidetta ympäri maailmaa ja samaan aikaan uusi taidekeräilijä avaa taidegallerian. Tiedätkö mitä tämä tarkoittaa?
Kayla nyökkäsi, hörppäsi kahvinsa loppuun ja sanoi:
- Se tarkoittaa, että me alamme selvittää, mitä Mr. Jeffer piilottelee.
Rose nyökkäsi ja sanoi:
- Olet oikeassa. Nyt meidän täytyy selvittää mistä kaikkialta maailmalta on kadonnut taidetta. Meidän olisi parasta myös selvittää niiden ulkonäkö, jotta kerättyämme tarpeeksi dataa tietäisimme etsiä niitä Mr. Jefferin taidegalleriasta.
Kayla nyökkäsi, nousi tuolilta mennäkseen hakemaan keittiön vetolaatikosta sakset. Kayla haki sakset ja istuutui takaisin tuolille. Kayla leikkasi lehdestä uutisen talteen. Kayla sanoi:
- Alan tutkia muita sanomalehtiä ja etsin kaikki lukemani uutisotsikot varastetusta taiteesta. Onneksi säilytämme sanomalehdet emmekä heitä niitä heti pois.
Rose nyökkäsi ja sanoi:
- Minä voisin soittaa William Granvistille, hän voisi auttaa veljiensä kanssa ottamaan selvää Mr. Jefferistä.
Kayla nyökkäsi, nousi tuoliltaan ja lähti hakemaan lisää sanomalehtiä takan vieressä olevasta pinosta. Rose kaivoi esiin kännykkänsä ja lähti ulos soittamaan puhelua. Rose kaivoi tupakan, sytytti sen ja sanoi puhelimeen William Granvistin vastattua:
- Hei William. Mitä kuuluu?
William oli hetken hiljaa ja sanoi:
- Hei Rose. Hyvää kuuluu, entä itsellesi. Sinulla on arvatenkin jotain asiaa, koska soitat.
Rose puhalsi savut, huokaisi ja sanoi:
- Niin William minulla on sinulle asiaa. Minulle kuuluu myös hyvää.
William huokaisi ja sanoi:
- Oletko kenties uuden toimeksiannon parissa? Kuule soitat joka kerta, kun haluat tietoja jostain ihmisestä, kenestä tällä kertaa.
Rose oli hetken hiljaa ja sanoi:
- Ei, en tällä kertaa ole uuden toimeksiannon parissa. Tällä kertaa tutkin erään San Antoniossa toimivan taidegallerian, taiteen alkuperää ja sen omistajaa. Tähän ei liity kolmansia osapuolia vain minä ja Kayla.
William sanoi:
- Mitä haluat tietää ja kenestä?
Rose puhalsi viimeiset savut tupakastaan, heitti sen maahan ja sanoi:
- Jeffer ja haluan tietää hänestä mahdollisimman paljon. Saatko hänestä mitään irti? Kuule mikset palaa takaisin jo veljiesi kanssa?
William huokaisi ja sanoi:
- Emme voi palata. Sen ampumavälikohtauksen takia viime toimeksiannossasi, olemme paossa. Me olimme ainoat, jotka tunnistettiin.
Rose huokaisi ja sanoi:
- Ymmärrän kyllä, mutta täällä ei muisteta enää sitä. Lähdettyänne uusi huumekartelli on alkanut pitää täällä järjestystä, poliisi on voimaton.
William mietti hetken ja sanoi:
- Okei, puhun asiasta veljieni kanssa. Soittelen, kun saan selville jotain tästä Mr. Jefferistä.
Rose sanoi:
- Okei.
Rose palasi sisälle. Kayla tutki edelleen sanomalehtiä ja leikkasi leikkeitä uutisartikkeleista, jotka koskivat varastettua taidetta. Rose istuutui tuolille Kaylan viereen ja sanoi:
- William lupasi selvittää kuka Mr. Jeffer on miehiään. Kuinka sinulla edistyy tutkimuksesi?
Kayla nosti katseensa sanomalehdestä ja sanoi:
- Hyvin, minun pitää vain enää selvittää näiden omistajat.
Rose nyökkäsi ja sanoi:
- On jo myöhä. Minä laitan maaten. Hyvää yötä!
Kayla nyökkäsi vastaukseksi ja jatkoi sanomalehtien tutkimista.
Rose käveli yläkertaan ja katsoi hetken ulos ikkunasta. Ikkunasta näki kanjoniin kuten keittiön ikkunasta. Kuu valaisi kanjoniin luoden sinne varjoja. Yhtäkkiä Rose näki kanjonissa pilkahtavan valoa, aivan kuin peiliä olisi käytetty valoa vasten. Rose otti vierestään kiikarit ja tiirasi niiden avulla kanjoniin. Rose näki kanjonin suunnalla liikettä, neljä miestä ja yhden naisen. Rosen mielessä kävi nopeasti ajatus:
” Ehkä Granvistin veljekset ja Emily ovat palaamassa. Ei, se ei ole mahdollista.”
Rose tutki kiikareiden avulla tovin kanjonin suuntaan ja huomasi, että yksi miehistä väläytteli peilin avulla kuun valoa vasten ikään kuin merkiksi. Rose päätti mennä lähemmäs katsomaan. Rose kaivoi pistoolinsa ja asevyönsä sängyn vieressä olevasta vetolaatikosta. Rose latasi pistoolinsa, laittoi sen asevyön asekoteloon ja meni alakertaan. Kayla istui yhä keittiössä tutkien sanomalehtiä. Kayla nosti katseensa Rosea kohti ja sanoi:
- Eikö uni tullut…?
Kayla ei ehtinyt sanoa muuta, kun näki Rosen asevyön, jonka kotelossa oli Rosen 9 mm pistooli. Rose katsoi nopeasti Kaylaan ja sanoi:
- Katselin hetki sitten makuuhuoneen ikkunasta kanjoniin ja näin siellä valoa. Se pilkahteli peilin kautta kuun valossa ikään kuin merkkinä. Lähden tutkimaan lähempää mitä kanjonissa tapahtuu, tuletko mukaan.
Kayla nyökkäsi, nousi tuolilta, haki oman asevyönsä, jonka asekotelossa lepäsi hänen revolverinsa. Kayla otti revolverinsa, latasi sen ja laittoi takaisin asekoteloon.
Rose avasi talon etuoven ja he lähtivät kohti kanjonia edeten varjoissa. Päästyään lähemmäs kanjonia he hiipivät erään suuren kiven taakse. Rose vilkaisi kiven takaa kanjoniin, hän näki neljä miestä ja naisen. Rose tunnisti heidät ja sanoi Kaylalle:
- Siellä on Granvistin veljekset ja Emily. Yllätetään heidät.
Kayla nyökkäsi ja he hiipivät kanjonin suulla olevan kiven taakse. Rose kiipesi kiven päälle ja sanoi kuuluvasti:
- Hei, olisitte edes varoittaneet tulostanne.
Granvistin veljekset ja Emily säpsähtivät. Emily katsoi kivelle, jonka päällä Rose istui ja hihkaisi:
- Rose! Ymmärsit meidän merkkimme.
Rose nyökkäsi ja sanoi:
- Tunnette minut hyvin. Tiedätte, että selvitän outojen tapahtumien alkuperän. Mikä teidät tänne toi?
Emily sanoi iloisena:
- Päätimme palata.
Rose katsoi Emilyä yllättyneenä ja sanoi:
- Hitto vie tosi mahtavaa.
Rose, Kayla, Emily ja Granvistin veljekset menivät Rosen ja Kaylan piilopaikkaan. Keittiön ikkunasta paloi valo. Rose poltti pöydän ääressä tupakkaa, Kayla ja Emily olivat alkaneet tutkia sanomalehtiä ja Granvistin veljekset joivat olutta. William Granvist katsahti yhtäkkiä Roseen ja sanoi:
- Rose taisit haluta niitä tietoja mystisestä Mr. Jefferistä?
Rose nyökkäsi, veti tuolinsa lähemmäs Williamia ja sanoi:
- Niin halusin.
William nyökkäsi ja kaivoi taskustaan paperin, johon oli kirjoittanut tiedot ylös. William ojensi lapun Roselle ja sanoi huokaisten:
- Ei ollut helppo tehtävä, tämä kaveri on tosiaan mystinen. Sain tämän verran hänestä tietoa irti, kun kyselin rikolliskontaktieni kautta, loput tiedot saatte Kaylan kanssa kaivaa jollain muulla tapaa.
Rose nyökkäsi ja luki lappua:
” Mr. James John Jeffer, ikä 52 vuotta. Avannut juuri taidegallerian San Antoniossa, Texasin osavaltiossa. Omistaa San Antoniossa kasinon nimeltä; Heaven of the Vegas. Kasino on laillinen keino ansaita rahaa, myy varastettua taidetta mustassa pörssissä, taidegalleria on sivukulissi varastetun taiteen myynnille.”
Luettuaan Williamin antaman lapun, hän sanoi Kaylalle:
- Tämä Mr. Jeffer on tosiaan mystinen mies. Taidegalleria on vain sivukulissi varastetun taiteen myynnille mustassa pörssissä. Hänellä on laillinen kasinobisnes San Antoniossa. Tiedätkö mitä se tarkoittaa?
Kayla nyökkäsi ja sanoi:
- Sitä, että meidän on ”vierailtava” tuolla kasinolla.
Rose puhalsi tupakastaan viimeiset savut, tumppasi sen pöydällä olevaan tuhkakuppiin ja sanoi:
- Aivan oikein. Minun on paras alkaa selvittää sitä varten hieman kasinosta.
Jätä kommentti